Kirjoittanut: Becky Kennedy
Suomentanut: Suvi Kauppila
2024
Alkuperäisteos: Good Inside: Practical Guide to Become the Parent You Want to Be
“Yhteys ennen kaikkea” on teema, joka yhdistää kaiken, mistä Becky Kennedy kirjoittaa. Vahva vanhemmuus kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osa keskitytään Dr. Beckyn kasvatus periaatteisiin kuten kaksi asiaa on totta, käytös on ikkuna, vähennä häpeää ja lisää yhteyttä. Toisessa osassa selvitetään käytännössä yhteyden rakentamista ja käytökseen puuttumista. Käytännöllisiä vinkkejä vanhemmille tulee siitä, miten yhteyspääomaa voi kerätä ja kuinka toimia erilaisissa haasteissa: kiukkukohtaukset, aggressiivisuus, sisaruskateus, uhma, valittaminen, valehtelu, pelot ja ahdistus, ujous, turhautumisen sietäminen, ruokailut, itkeminen, eroahdistus, nukkuminen, itseluottamuksen rakentaminen, perfektionismi ja haluttomuus puhua tunteista. Englanninkielisen alkuperäisteoksen nimi on osuva, sillä tämän kirjan avulla vanhempi todella voi opiskella käytännöllisiä keinoja löytää hyvä itsestään ja lapsestaan sekä muuttua sellaiseksi vanhemmaksi, joka haluaa olla.
Käydäänpä kasvatusperiaatteista ensimmäiseksi läpi, mitä tarkoittaa yhteys. Yhteys on merkki läsnäolosta, turvallisuudesta ja hyvyydestä. Yhteys on vanhemman ja lapsen välinen tai omaan itseen luotu side, joka olettaa hyvän tarkoituksen käytöksen takana. Yhteys ei kuitenkaan ole hyväksyntää, joka liittyy tiettyyn käytökseen. Tämä selittää sen, miksi ei yhteyden luominen lapseen vaikealla hetkellä “vahvista” huonoa käytöstä. Yhteys liittyy siis suhteeseemme ihmiseen käytöksen takana. Yhteys on olemassa, kun näytämme lapsillemme, että saat olla oma itsesi silloinkin kuin sinulla on vaikeaa ja pysyn silti luonasi. Vanhempien vaikeudet lastensa kanssa johtuvat yleensä jommasta kummasta ongelmasta: lapset eivät tunne niin voimakasta yhteyttä vanhempiin kuin haluavat tai tuntevat olevansa yksin jonkin vaikeuden tai täyttymättömän tarpeen kanssa.
Dr. Becky kertoo yhteyttä kuvaavan esimerkin, jossa kuvitellaan lapsella olevan pankkitili tunteita varten. Pankkitilin valuuttana on yhteys. Lapsen käytös kullakin hetkellä heijastaa sitä, kuinka täysi tai vajaa pankkitili on. Kun vanhempi todella luo yhteyden lapseen, näkee vaivaa ymmärtääkseen, mitä lapselle on tapahtumassa, vanhempi näkee lapsen kokemuksen, sallii hänen tunteensa, vanhempi kerää pääomaa pankkiin. Terve määrä yhteyspääomaa saa lapset tuntemaan olevansa itsevarmoja, pystyviä, turvassa ja arvokkaita. Nämä positiiviset sisäiset tunteet johtavat “hyvään” ulkoiseenkin käytökseen, kuten yhteistyöhön, joustavuuteen ja säätelyyn. Saadaksemme aikaan positiivista muutosta meidän on vanhempina ensin rakennettava yhteys, joka saa lapset tuntemaan olonsa paremmaksi ja käyttäytymään paremmin. Huomionarvoista on, että käytös on ketjun viimeinen lenkki, kaikki alkaa yhteydestä. Yhteyspääoma liikkuu molempiin suuntiin: nostamme säännöllisesti yhteyspääomaa pankkitililtä, kun pyydämme lasta siivoamaan huoneensa, on aika lähteä tai pestä hampaat tms. Vanhemmat kuluttavat runsaasti yhteyspääomaa, sillä meidän on vähän väliä käskettävä lapsia tekemään jotain, mitä he eivät halua ja kunnioittamaan sääntöjä. Tämän vuoksi vanhempien on oltava todella taitavia yhteyden rakentajia, koska tarvitsemme kattavat säästöt, jotta varannot eivät kulu loppuun.
Yhteyden rakentamisen salaisuus on siinä, että olemme rauhallisia. Yhteyden luomista ei kannata yrittää latautuneessa tilanteessa, sillä kehomme ei ole hyvä oppimaan taistele tai pakene -tilassa. Rauhallisemmalla hetkellä voimme hidastaa, luoda yhteyttä, nähdä lasten hyvyyden ja kehittää vahvempaa suhdetta.
Dr. Becky antaa seitsemän vinkkiä vanhemmille kuinka luoda yhteyttä lastensa kanssa:
1. LEPU-aika: leikki ilman puhelinta aika: lapset haluavat jakamattoman huomiomme! Huomio on viesti siitä, että he ovat turvassa, tärkeitä, arvokkaita ja rakastettuja. Anna hetkelle nimi osoittaaksesi, että tämä aika on erityistä. Rajoita aika 10-15 minuuttiin ja pidä se häiriöttömänä. Anna lapsen valita leikki. Lapsi on keskipisteenä, sinun tehtäväsi on vain jäljitellä, pohtia ja kuvailla, mitä lapsi tekee.
2. Täydennys peli: kun lapsi käyttäytyy kapinnallisesti, etsitä hänelle ajatus, että lapsen käytös johtuu äidin /isän puutteesta. Seuraavalla kerralla voit tehdä täydennyksen jo ennen kuin lapsen käytös muuttuu häiritseväksi. Esittele leikki naurun ja hassuttelun kautta: “Minusta tuntuu, ettet ole tarpeeksi täynnä äitiä/ isiä. Luulen, että äitiä / isiä on vain nilkkoihin asti! Täydennetäänpä sinut!” Halaamalla lujasti ja pitkään ja irvistämällä kuin käyttäisit kaikki voimasi muutaman kierroksen avulla, lapsen varastot latautuvat.
3. Tunnerokottaminen toimii samalla tavalla kuin rokottaminen sairauden ehkäisemiseksi. Vahvistamme kehoamme, jotta olemme valmiimpia kestämään vaikeuksia tulevaisuudessa. Tunnerokottamalla luomme yhteyden lapsiin ennen suurten tunteiden hetkeä ja vahvistamme säätelytaitoja ennen kuin lapsen on käytettävä niitä. Tunnerokottamisen kaava on yhteys + validointi + ymmärrettävä tarina, joka toteutetaan ennen varsinaista tapahtumaa. Tämä ei tarkoita, että lapsesta tulee yhtäkkiä hyvä häviäjä lautapelissä, mutta harjoittelu on tunnetusti tie edistykseen. Esimerkiksi tunnerokottaminen ruutuajan päättymistä varten: “Ajatellaan ennen ruutuajan alkamista, miltä tuntuu, kun se loppuu. On vaikea lopettaa sellaisten asioiden tekemistä, joita rakastamme, eikö olekin. Niin minustakin. Vedän nyt syvään henkeä, niin että kehoni valmistautuu siihen kun lopetamme katselun. Mietin myös voisimmeko hoitaa jotkut ruutuajan loppumisen aiheuttamat valitukset pois alta nyt, niin, että kehomme ovat valmiit”. Kepeästi mutta ei pilkallisesti vanhempi voi sanoittaa ruutuajan loppumisten valitusta. Tällä hassuttelulla valat yhteyttä vaikeaan siirtymäkohtaan jo ennen kuin se tapahtuu.
4. Tunnepenkki on kuviteltu penkki, jonne ollaan pudottu, kun tuntuu pahalta. Se voi olla esimerkiksi vihan -penkki, pettymys -penkki, tai kukaan ei välitä minusta -penkki. Lapset ja aikuisetkin haluavat penkillä istuessaan, etenkin jos se on synkkä ja epämukava penkki, että joku istuu heidän seuranaan. Kun siellä istuu yhdessä, penkki ei tunnu enää niin synkältä ja kylmältä vaan meillä on “penkinlämmitin”. Tunteet ovat pelottavia vain, jos jäämme niiden kanssa yksin. Tunteet alkavat heti tyyntyä, jos joku sanoo meille: “Hei, sinä tunnet (surua/ pelkoa/ vihaa/ ulkopuolisuutta). Se on okei. Olen tässä kerro lisää.” Seuraavan kerran, kun lapsesi kertoo sinulle vaikeasta tunteesta muistuta itseäsi, että istu hänen seuranaan penkillä yrittämättä vetää häntä sieltä pois. Näin rakennat yhteyttä ja autat kehittämään resilienssiä. Tekoja ei tarvita paljon: istu ja kuuntele, nyökkää, näytä ymmärtäväiseltä, tarjoa halausta ja hengittäkää syvään. Esimerkkisanoja:
- “Kuulostaa tosi vaikealta”
- Onpa ikävää. Ihan oikeasti.”
- “Olen tosi iloinen, että puhut minulle tästä.”
- “Uskon sinua”
- “Juuri nyt tuntuu tosi vaikealta olla lapsi. Tajuan sen.”
- “Olet tosi surullinen tämän takia. Saat olla surullinen, kulta”
- “Olen tässä kanssasi. Olen tosi iloinen, että puhumme tästä yhdessä.”
- “Aina ei tarvitse tuntea oloaan heti paremmaksi. Joskus kun tuntuu vaikealta, on parasta puhua ystävällisesti itsellemme ja kertoa ihmisille, jotka ymmärtävät.”
- “Rakastan sinua. Rakastan sinua aina yhtä paljon riippumatta siitä, mitä tunnet tai mitä elämässäsi tapahtuu.”
5. Leikkisyys on tapa vaalia yhteyttä arjen keskellä pienillä hassutteluhetkillä. Nauru vähentää stressihormoneja ja lisää vastustuskykyä. Kehomme tervehtyy kun kikatamme tai rentoudumme. Lisäksi hassut tanssileikit, keksityt lorut ja laulut sekä hippaleikit saavat lapset tuntemaan, että he ovat tärkeitä, turvassa ja rakastettuja. Mikäli leikkisyys on vaikeaa, on leikkisä puoli minusta etääntynyt ja sitä voi houkutella takaisin. Kirjan itsestä huolehtimisen luvussa kerrotaan keinoja tähän. Keinoja leikkisyyteen on monia: hassut tanssileikit, kykykilpailu, laulujen ja lorujen keksiminen, perhekaraoke, mielikuvitusleikit, pukuleikit, majan rakentaminen, piilo, hippa…
6. “Kerroinko koskaan siitä kun…” -strategia. Hankalimmat hetket lasten ja vaikeuksien välillä syntyvät siitä kun olemme jumissa vaikeassa käytös kierteessä: lapsi käyttäytyy huonosti, reagoimme huutamalla, lapsi sulkeutuu eikä enää puhu ja olemme neuvottomia. Ongelmasta tulee usein tulenarka, eikä sitä voida käsitellä suoraan, koska siihen liittyy liikaa häpeää (lapset) ja reaktiivisutta (vanhemmat). Tässä strategiassa ei pyritä ratkaisemaan suoraan ongelmaa vaan lähestytään sitä kiertoteitse. Vanhempi samaistuu lapsen ongelmaan henkilökohtaisesta näkökulmasta. Aluksi vanhemman tulee tunnistaa haasteiden ydin, esim. onko lapsen vaikea tuntea onnea muiden saavutusten vuoksi tai onko lapsella keskittymisvaikeuksia, kun matematiikka tuntuu vaikealta ja turhauttavalta. Sitten vanhempi suhtautuu ongelmiin kuin ne olisivat hänen omiaan. Muistele lähimenneisyydessä tai lapsuudessa kokemaasi samankaltaista vaikeaa hetkeä. Puhu lapsellesi, kun olette rauhallisia, ei tilanteen ollessa päällä! Kerro tarina siitä, kun sinulla oli samanlaisia vaikeuksia. Aloita tarina: “kerroinko koskaan siitä kun…” Herätä lapsen kiinnostus tarinaan, mieluiten sellaiseen, jossa et keksinyt helppoa ratkaisua vaan sinulla oli vaikeaa ja selvisit jotenkuten. Älä päätä tarinaa vääntämällä rautalangasta yhdistämällä tarinaa lapsen tilanteeseen, vaan anna tarinan ja hetken toimia omillaan sekä luota siihen, että se koskettaa yhteyttä kaipaavaa osaa lapsessasi.
Tämä strategia toimii niin hyvin siksi, että kun kerrot sinulla olleen samanlaisia vaikeuksia, sanot todellisuudessa. olet sisimmältäsi hyvä ja rakastettava, olet hyvä lapsi, jolla on vaikeuksia. Näen hyvyyden käytöksesi takana, koska olen itsekin hyvä ja minulla oli samoja vaikeuksia. Kaksi asiaa on totta: voit olla hyvä ja sinulla voi olla vaikeuksia. Tämä olikin yksi tärkeistä Dr. Beckyn kasvatusperiaatteista, johon kannattaa kirjasta tutustua tarkemmin. On myötätuntoista ajatella, että voin olla huutava/ erehtyvä/ virheitä tekevä vanhempi ja silti voin olla hyvä vanhempi. Kaksi asiaa voi olla totta samaan aikaan!
7. Muuta loppua -strategia tarjoaa mahdollisuuden korjaamiselle. Teemme kaikki virheitä, toimimme syyttelevästi, puramme omia vaikeuksiamme lapsiin, huudamme… Teemme virheitä, koska olemme tavallisia ihmisiä, ei siksi, että olemme huonoja vanhempia. Korjaaminen antaa meille mahdollisuuden muuttaa tarinan loppua. Korjata voi pian tapahtuneen jälkeen tai viikon tai vuosien päästä. Ihmissuhteita ei määritä säröilyn määrä vaan kykymme korjata niitä. Korjaaminen ja anteeksipyyntö eivät ole sama asia. Anteeksipyynnöllä yritetään lopettaa keskustelu, mutta hyvä korjaaminen avaa keskustelun. Korjaamisen avulla on tarkoitus luoda uudelleen läheinen yhteys.
Muuta loppua -strategia sisältää neljä vaihetta:
- Kerro, että olet pohtinut tapahtunutta.
- Tunnista toisen ihmisen kokemus.
- Ilmoita, mitä tekisit toisin seuraavalla kerralla.
- Luo yhteys uteliaisuuden kautta nyt, kun tilanne tuntuu turvallisemmalta.
Tärkeintä on kantaa vastuu ja kertoa lapsille etteivät he ole vastuussa tunteistasi tai reaktioistasi. Mikään ei tunnu lapsista niin kauhealta kuin jäädä yksin tunteidensa kanssa, ja se johtaa itsesyytöksiin tai itsensä epäilemiseen.
Lapsen käytös on ikkuna hänen tunteisiinsa. Utelias suhtautuminen lapsen (ja omaan) käytökseen on avain siihen, mitä tapahtui käytöksen taustalla. Uteliaisuuden kautta vanhempi on tulevaisuudessa maadoittuneempi ja vähemmän reaktiivinen ja voimme ehkä seuraavalla kerralla kehittää lapsen säätelytaitoja. Yhteys, rajat, validointi ja empatia auttavat lasta rakentamaan säätelytaitojaan. On tärkeää muistaa, että meidän kaikkien on tunnettava olevamme sisimmältään hyviä voidaksemme muuttua. Syyllisyys ja häpeä eivät mahdollista muutosta. Muutoksen avain on, että opimme sietämään tuntemaamme häpeää ja syyllisyyttä. Tässä auttaa kaksi asiaa on totta periaate: “olen tehnyt asioita, joista en ole ylpeä ja olen sisimmältäni hyvä”.
Vahva vanhemmuus on kirja, joka todella antaa paljon miettimistä ja sulateltavaa. Sitä voi myös käyttää selailemalla suoraan hankaluuteen, joka nyt on pinnalla. Tätä kirjoittaessani luin kirjan toiseen kertaan ja yhä se antoi paljon uutta ja pohdittavaa vanhemmuuden oppimiseen.