Ajatuksiani Ronnie Grandellin haastattelusta

Sain kunnian osallistua itsemyötätuntoteemaiseen haastatteluun, jossa haastattelimme Petra Maskon kanssa työterveyspsykologina ja kirjailijana tunnettua Ronnie Grandellia. Grandell oli persoonana hyvin helposti lähestyttävä, asiantunteva ja lämminhenkinen.

Heti haastattelun alussa minuun tulvahti voimakas seesteyden ja levollisuuden hyökyaalto. En usein koe noin voimakkaita tunnereaktioita, joten tuosta kokemuksesta jo tiesin, että nyt saan kokea jotain suurta!

Haastattelun ajankohta oli minulle hieman haasteellinen. Olin juuri tullut töistä ja hakenut 4,5- ja 3-vuotiaat lapseni hoidosta. Puolisoni oli ylitöissä eli lapset olivat vastuullani. Olin pyytänyt lapsilta rauhan tehdä haastattelua, ja ihailtavan hyvin he pyyntöäni kunnioittivatkin. Jouduin kuitenkin tekemään liikkuvaa työtä ja vaihtamaan työskentelytilaani kolme kertaa, samalla haastattelua tehden ja lasteni tekemisiä vilkuillen, koska näin pienet lapset ovat välillä hyvin arvaamattomia keksinnöissään. Sijaintini siis vaihtuu haastattelun aikana aina yläkerrasta ulos ja sieltä keittiöön. Ulkona ollessani lapseni pomppivat uimapuvut päällä trampoliinilla kaikkine uimavarusteineen ja välillä heillä oli kurahousut ja sateenvarjot, olihan kesäkuun alku ja epävakaa sää. Myötätuntoinen ja lämminhenkinen ilmapiiri auttoi suhtautumaan tähänkin tilanteeseen rauhallisella ja positiivisella otteella. Myötätunnolla lapsiini ja itseeni. Ronnie Grandellin tapa puhua oli sellainen, että se meni suoraan syvälle tajuntaani.

Haastattelun jälkeen pystyin allekirjoittamaan täysin Ronnie Grandellin siteeraamat sanat, joita hänen oma esikuvansa käyttää: “yksi itsemyötätuntoinen hetki voi muuttaa päiväsi, säännölliset hetket voivat muuttaa elämäsi”. Itsemyötätunto oli vielä tämän vuoden alussa minulle teema, jonka nimen olin joskus kuullut, mutta johon en ollut enempää syventynyt. Mielenkiintoiselta ja tärkeältä aihe kyllä oli kuulostanut! Kun aloin alkuvuodesta tutustua Grandellin Itsemyötätunto-kirjaan ja samoihin aikoihin luin muutakin aihepiirin kirjallisuutta ja katsoin erästä ihmismieleen liittyvää dokumenttia, joka paikassa tulivat vastaan myös erilaiset mindfulness-harjoitukset. Näihin olin törmännyt aiemminkin ja yrittänyt niitä opetellakin huonolla menestyksellä. Sen sijaan NLP-tyyliset harjoitukset ovat minulle hyvinkin tuttuja. 

Mitä enemmän perehdyin itsemyötätuntoaiheeseen, sitä luontevammalta se tuntui, ja nyt minusta tuntuu, että myötätunto, itsemyötätunto ja tietoisuustaitoharjoitukset ovat jo hyvin kiinteä osa elämääni. Asioiden oppimisen myötä on alkanut tuntua siltä kuin jotain isoja kokonaisuuksia loksahtelisi kohdalleen. 

Lotta Parkkonen, Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n hallituksen jäsen

Share Button