Myla & Jon Kabat-Zinn, Basam Books, 2011.
Jon Kabat-Zinn on koko mindfulness-yhteisön tuntema henkilö ja Massachusettsin yliopiston professori. Hän on kehittänyt mindfulnessiin perustuvan ohjelman, joka perustuu stressinhallintaan ja jolla voi hoitaa esimerkiksi uupumusta. Kabat-Zinnin merkitys mindfulnessin tuomisessa tieteen kentälle on merkittävä.
Teoksessaan Jokapäiväiset ilonaiheet: vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo Kabat-Zinn puolisonsa kanssa esittelee tietoista vanhemmuutta eri näkökulmista. Kirja on täynnä pieniä tarinallisia esimerkkejä ja mielenkiintoisia harjoituksia. Kautta linjan kirjan läpäisee lempeästä kasvatuksesta tuttu läheisyyden tarjoaminen ja läsnäolon ja yhteyden merkitys. Esittelen tässä vain yhden osa-alueen eli tietoisen vanhemmuuden pohjan, koska se kytkeytyy vahvasti myötätuntoon ja Lempeään kasvatukseen.
TIETOISEN VANHEMMUUDEN PERUSTA
Kyetäksemme toimimaan kussakin tilanteessa optimaalisesti, on meidän pysyttävä tiukasti tässä hetkessä. Se mikä toimii jollain muulla, ei toimi meillä. Se mikä toimi eilen, ei toimi tänään. Vanhemmuus vaatii meitä kasvamaan ja kehittymään jatkuvasti. Vanhemmuudessa me olemme jatkuvasti uuden edessä, ja meidän on luotettava sydämiimme ja syvimpiin vaistoihin ja kokemuksiin. Jos vanhemmuus ei ole tietoista eikä vanhempi jaksa tehdä tutkimusmatkaa itseensä, tämä voi aiheuttaa syvää ja pitkäaikaista vahinkoa lapselle ja heidän kehitykselleen. Meidän on siis pysyttävä hereillä vanhemmuuden haasteissa.
MITÄ TIETOINEN VANHEMMUUS ON?
Tietoinen vanhemmuus kutsuu meidät vanhemmuusmatkalle itsetuntemuksen ja uuden tavoitteellisuuden pohjalta. Hyväksyvä tietoinen läsnäolo auttaa meitä ymmärtämään lasta ja hyväksymään sekä lapsi että itsemme kaikkine virheinemme. Tietoinen, läsnäoleva vanhemmuus voi myös parantaa nykyhetkeä. Lapset voivat johtaa meidät hyvään vanhemmuuteen, kun vain olemme tietoisia ja läsnä, mieli auki oppimaan heiltä. Kokemuksiamme, niin hyviä kuin huonojakin, tarkkailemalla voimme päästä kokemaan mitä syvimpiä yhteyden ja rakkauden tuntemuksia ja onnistumisia. Tietoinen läsnäolo tuo tullessaan myötätuntoa. Kun havainnoimme kehoamme ja tunteitamme juuri tässä hetkessä, voimme ymmärtää sekä itseämme että muita paremmin. Tietoinen läsnäolo lisää hyvinvointiamme, ja meidän hyvinvointimme vaikuttaa lapsiimme. Me vanhemmat olemme ehdottoman rakkauden ja hyväksynnän lähteitä. Ja niitä voi antaa vain olemalla aidosti läsnä hetkessä. Rakkaus lapsiimme ilmaistaan ja koetaan heidän kanssaan viettämiemme hetkien laadussa. Emme pysty siihen, ellemme ole omassa elämässämme aitoja, tuntevia, ja hereillä ̶ eli tietoisia.
Tietoisen vanhemmuuden perusta koostuu kolmesta elementistä. Ne ovat itsenäisyys, empatia ja hyväksyntä.
Itsenäisyys
On tärkeää havaita, että kaikki ihmiset haluavat olla oman elämänsä subjekteja. Itsenäisyys merkitsee omana itsenään olemista ja tulemista hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Kaikkien todellinen luonto on itsenäinen, ja se täytyy tunnistaa ja hyväksyä. Valintamme sen kohdalla, miten itsenäisyyttä lapselle myönnämme voi vaihdella, mutta meidän täytyy tunnustaa itsenäisyys ja kunnioittaa sitä. Jokainen lapsi, joka on saanut olla oma itsensä ja tullut hyväksytyksi sellaisenaan, muistaa sen aikuisuudessa. Tietoisuutta on pysyä läsnä hetkessä ja tunnistaa tämä itsenäisyyden elementti.
Empatia
Kaikkein eniten lapsi siis haluaa tulla kohdatuksi omana itsenään ja tulla kohdatuksi myötunnolla, kunnioituksella ja empatialla. Aikuisen on harjoiteltava empatian tuntemista ja myötätuntoa silloinkin, kun lapsi ei näennäisesti sitä ansaitse. Tähän kuuluu tietoisuus omista tunteistamme. Kun haluamme lisätä empatiaa, yritämme tulkita, mitä lapsi näkee ja kokee joka hetki. Yritämme siis tuoda myötätuntoista tietoisuutta siihen hetkeen. Jos vanhemmat eivät virity lapsen tunteisiin hetkessä, lapsi voi lakata ilmaisemasta niitä. Tällä tavalla läheisistä ihmissuhteista voi kadota tunteita kokonaan, etenkin, jos tunteita yritetään välttää lapsuudessa eikä suhtauduta empatialla kaikkiin tunteisiin. Lasten täytyy saada tuntea, että pidämme heistä kiinni, käyttäytyvätpä he miten tahansa.
Tietoinen vanhemmuus siis vaatii tietoisuutta lapsen tunteista kussakin hetkessä ja niihin suhtautumista empaattisesti.
(Tästä näkökulmasta vauva, joka nukahtaa itkuunsa on ehkä vauva, joka on oppinut luovuttamaan?)
Hyväksyntä
Lapsen kokemus siitä, että hänet hyväksytään täysin on äärimmäisen tärkeä. Se ei tarkoita, että hyväksymme kaikki hänen tekonsa, vaan se on pikemminkin yleinen varmuus ehdottomasta rakkaudesta. Hyväksyntää on se, että valitsee nähdä lapsen lähtökohtaisesti hyvänä. Jos valitsemme nähdä lapset manipuloivina, tahallaan kiukuttelevina ja uhmaavina olentoina, on hyväksyminen vaikeaa. Hyväksyntä on valittu tie. Meidän on tapana tulkita huonoksi käytökseksi tilanteet, jotka tulkitsemme hyökkäykseksi auktoriteettia kohtaan. Tämä on huono tie, sillä se pystyttää välillemme muurin. Meidän täytyy tuoda niihin hetkiin tietoista läsnäoloa. Näin voimme huomata tunteemme ja tarpeemme ̶ pelkomme kontrollin menettämisestä ja sitä kautta suhtautua hyväksyvämmin lapsen tunteisiin.
Tietoinen vanhemmuus vaatii tietoisuutta omista tulkinnoista ja pyrkimystä tunnistaa omat tunteet ja niiden vaikutukset tulkintoihin. Aina voi valita olla leppoisampi.
– Petra Masko