Janna Rantala, Gummerus, 2016.
Parintajussa psykoterapeutti ja erikoislääkäri Janna Rantala selvittää parisuhdedynamiikkaa järkeenkäyvillä esimerkeillä, kuten riitelyllä roskapussin viemisestä. Jokaisella parisuhteella on oma jatkoriitansa, mihin kaikki aina kulminoituu. Kirjassa on myös selkeitä kuvia ja käytännöllisiä ohjeita. Kirjassa parisuhdetta käsitellään lapsiperheen osana: miten parisuhde menee solmuun lapsen syntyessä tai väsymysvuosia ja ruuhkavuosia rämpiessä ja miten lapset vedetään mukaan riitoihin sekä miten lapset voisi huomioida riidellessä niin, että heidän turvallisuuden tunteensa säilyy.
Mitä on parintaju?
Parintaju tarkoittaa, että parisuhde on kykenevä kantamaan kriisejä ja suruja, joihin ei kumpikaan yksin kykenisi. Usein ristiriitoja syntyy, kun kumppanit tajuavat parisuhteensa ja lapsen aseman eri tavalla. Yleensä lähimpiä suhteitamme on vaikea analysoida ilman tunteiden syttymistä, jolloin vikaa nähdään usein vain toisessa osapuolessa. Mikäli parisuhteessa syntyy parintajua, kriisistä voidaan nousta ja parisuhde on kantava voimavara. Rantala painottaa kirjan alussa, että suhde ei ole synonyymi onnelliselle ja tasapainoiselle parisuhteelle, sillä suhde on alati tasapainoa hakeva systeemi, johon myös kriisit ja vaikeudet kuuluvat. Tämä oivallus on mielestäni yksi kirjan kantava voima ja sen luettuani ymmärrän paljon enemmän parisuhteesta ja sen dynamiikasta lapsiperheessä.
Leikkikenttä esimerkki
Leikkimisen taito on pohja lapsen sosiaaliselle kanssakäymiselle. Lapsen ja vanhemman väliselle suhteelle on oleellista kyetä vastaamaan lapsen luoviin, leikkisiin aloitteisiin ja suostua yhteiseen leikilliseen tilaan, jossa lapsi kyllä huomaa vanhemman liioittelevan, koska ollaan leikisti-tilassa. Kaikenlaiset kiusoittelu-, jahtaamis-, painimis -ja kutitteluleikit ovat tarpeellista yhteyden vaalimista lapsille. Parintajuiseen suhteeseen voi soveltaa myös leikillisyyden ideaa. Leikillisyyden tila mahdollistaa monenlaista kanssakäymistä seksuaalisuudessa, haaveilussa, suunnittelussa, riitelyssä sekä fantasioiden jakamisessa. Siksi jatkuvasti riitelevä pariskunta voi olla kuin luodut toisilleen, sillä yhteisellä puuhamatolla käsitellään erimielisyyden ja haastamisen kysymyksiä, jotka ovat kummallekin tärkeitä, vaikka kumpikin tietää, ettei olla eroamassa.
Kirjassa esitellään vertauskuva parisuhteesta leikkikenttänä. Tämä on hyvä yksinkertaistus, sillä siinä pääsee havaitsemaan, missä mahdollinen parisuhteen ongelmakohta sijaitsee. Pariskunnat voivat leikkiä samalla leikki-kentällä sovussa tai sitten kumpikin voi leikkiä omilla kentillään ilman yhteyden tunnetta. Parisuhde vaatii yhteisiä mukavia juttuja tai edes ne yhteiset riidat.
Kenen äänellä puhut?
Onko sinullekin käynyt niin, että avaat suusi sanoaksesi jotain lapsellesi tai puolisollesi ja tajunnut, että puhut aivan kuin vanhempasi? Rantala hahmottelee päässämme soivaa puhetta mielemme sisäisenä pyöreänä pöytänä, jonka ääressä päivystävät meille merkitykselliset ihmiset: puoliso, vanhemmat, isovanhemmat, työnantaja jne. Kun havainnoimme todellisuutta ja teemme siitä johtopäätöksiä, äänet puhuvat kauttamme esimerkiksi elämänohjeena, sanontana tai ajatuskulkuna. Pöydän äärellä ei kuitenkaan istu vain yksi kappale minua vaan lukuisia erilaisia käsityksiä minusta ihmisenä kuten saavuttamaton äitimyytti, työssäkäyvä ammattilainen, lapsuus- ja nuoruusmuistoja. Tähän voidaan tietenkin vielä lisätä pimeän puolen äänet, joita muut äänet yrittävät vaientaa huutamalla kovaa sekä kehoäänemme, jotka viestivät oireillaan, jos vain suostumme kuuntelemaan. Mille äänelle annat vallan kun puolisosi jättää tiskit levälleen? “Ihan niin kuin lapsena” (lapsen ääni). “Taas, en kestä tätä” (oman uupumuksen ääni). “Annan mun kaikki kestää” (marttyyrin ääni). “Siivoan ne myöhemmin” (puolison ääni). “Naisten ja miesten työt…” (isovanhemman ääni). Tässä kohtaa onkin aina hyvä muistaa, että omat ajatukset eivät välttämättä ole tämä ääni ja kun tämän ymmärtää niin ristiriitojen käsittely helpottuu sekä omassa mielessä, että puolison kanssa.
Kohtaamisen kuutio
Kohtaamisen kuutio on mielenkiintoinen vertaus parisuhteeseen. Tätä esimerkkiä käsitellään kirjassa monelta kuution sivulta tarkasti. Tiivistetysti idea on siinä, että ihminen on kuin kuutio ja pariskunta on kaksi vierekkäistä kuutiota. Mikäli kuutiot ovat sulautuneet toisiinsa pariskunta elää ehkä liian tiiviisti, ettei kummallakaan ole mitään omaa. Toisiinsa sulautunut pari mitätöi helposti toistensa tunteita. Rantalan mukaan monen suomalaisen eriytymiskehitys onkin jäänyt kesken, koska meiltä vaaditaan itsenäistä pärjäämistä pienestä pitäen. Mikäli kuutioiden seinämät ovat liian vahvat, ei kumpikaan parista anna toiselle mitään. Joskus kuutio voi olla kuin akvaario, joka näyttää kaikki ajatuksensa toiselle, mutta minkälainen toisen rooli silloin on. Toisinaan kuutio voi olla täysin musta, eikä puoliso avaa ajatuksiaan ollenkaan toiselle.
Kuutiot voivat kohdata toisensa eri tasoilla. Lattiatasolla lapsiperheessä keskustellaan vain arjen askareista ja aikatauluista. Kattotasolla käsitellään abstrakteja asioita, tunteita ja tarpeita. Parisuhteessa kumpikaan taso ei yksin riitä, vaan aiheuttaa riitoja tai kohtaamattomuutta. Tarvitaan molemmat tasot, joilla keskustellaan. Kuutio esimerkki toimii myös riitelyn erilaisissa malleissa. Usein riidellessä noustaan pikahissillä tunnepäissään katolle ja tämän päivän roskien vienti vaihtuu mielensisäiseen syyttelyyn, ettei puoliso koskaan vie roskia ja tekee sen täysin tahallaan kiusatakseen. Samaan aikaan toinen osapuoli ei ole huomannut vielä ollenkaan, että roskapussissa haisee ja ihmettelee, mistä toinen nyt suuttui.
Kaiken kaikkiaan kirja on hyvin konkreettinen ja helppolukuinen. Loistavat vertauskuvalliset esimerkit havainnollistavat parisuhteen dynamiikkaa yksinkertaistetusti. Kirja tarjoaa parisuhteen monitahoiseen aiheeseen oivia malleja ja paljon ajateltavaa. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille pariskunnille lapsiperheissä, joita kiinnostaa parantaa parisuhteensa laatua ja pohtia omia tapojaan riidellä. Pelkkä kirjan ymmärtäminen ei kuitenkaan takaa muutosta parisuhteeseen, jos oma kokemuksesi koko suhteessa olemisesta ei muutu. On kuitenkin hyvä muistaa, että prosessit parisuhteessakin vievät aikaa, eikä kumppania voi kasvattaa valmiiksi. Parintajun avulla voit kuitenkin tehdä työtä prosessin eteen ja palauttaa parisuhteen kohtaamisen taidon, jos se on kadonnut jonnekin lapsiperheen arjen likapyykkien joukkoon.
– Mia Nieminen & Pia Kosonen –
Julkaistu 5/2023.
