Hankala uniassosiaatio, vai vauvan luontainen tapa nukahtaa?

Vauvan, taaperon tai isomman lapsen nukuttaminen rinnalle jakaa mielipiteitä ja herättää tunteita sekä puolesta että vastaan. Monet unikonsultit, neuvolan työntekijät ja netin keskusteluryhmien kommentit varoittelevat, kuinka rinnalle nukahtaminen on paha tapa ja hankala uniassosiaatio, jonka seurauksena vanhemmat menettävät unensa vuosikausiksi ja josta on vaikeaa päästä eroon. Sen sijaan vauvan taitoa rauhoittua nukkumaan itsenäisesti pidetään tärkeänä asiana, jota suositellaan harjoittelemaan jo varsin nuorena. Tätä itsenäistä nukahtamista pidetään avaimena yhtäjaksoisiin yöuniin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ja rinnalle nukahtamisen katsotaan häiritsevän väistämättä koko perheen unia. Erityisesti aivan vastasyntynyttä isomman vauvan nukahtamista rinnalle paheksutaan. Mutta onko rinnalle nukuttaminen oikeasti hankalaa tai haitallista?

”Olen nukuttanut kaikki neljä lastani rinnalle niin pitkään kuin he ovat halunneet siihen nukahtaa. Pienin on vielä vauva, mutta kolme isompaa ovat itse luopuneet tavasta siinä 2,5-3 ikävuoden välillä.”

Rinnalle nukahtaminen on ihmiselle normaalia ja lajityypillistä käytöstä, kun taas toive itsenäisesti nukahtavasta vauvasta on varsin kulttuurisidonnainen ja tuore normi. Rinnalle nukahtaminen tapahtuu usein aivan itsestään ja melko nopeasti maidon sisältämistä hormoneista ja imemisliikkeestä johtuen. Lapselle on luontaista vaipua uneen syömisen jälkeen, ja aikuinenkin varmasti tunnistaa ateriaa seuraavan raukean olon. Tämän luontaisen mekanismin hyödyntäminen lasta nukuttaessa ei ole hänelle missään iässä haitallista.

Rinnalle nukahtaminen on uniassosiaatio, mutta niin on myös unilelun/rievun, kapalon, tutin tai kohinan avulla nukahtaminen. Ei voida sanoa, että jokin uniassosiaatio olisi toista huonompi – on vain erilaisia uniassosiaatioita, jotka sopivat eri tavalla erilaisten perheiden tarpeisiin. Niin kauan kuin rinnalle nukahtaminen tuntuu imettävästä vanhemmasta hyvältä tavalta nukuttaa lasta, on se erinomaisen hyvä uniassosiaatio, josta voi tarvittaessa yhtä lailla siirtyä muihin tapoihin kuten vaikkapa tutista tai kapaloinnista.

Jos katsotaan ihmisen aivojen kehitystä, huomataan, että kyky säädellä tunnetiloja ja tietoisesti rauhoitella itseään kypsyy hiljalleen useamman vuoden aikana, kun aivojen eri osa-alueet kehittyvät. Vauvan on siis biologisesti mahdotonta rauhoitella itseään samalla tavalla kuin aikuisen, vaikka temperamentista riippuen osa vauvoista nukahtaakin jo melko varhaisessa iässä helposti itse. Tätä itsesäätelyä, jota myös itsenäinen nukahtaminen on, ei voi opettaa välttelemällä rinnalle nukahtamista tai unikoulujen avulla vaan se kypsyy aivojen kehittyessä. Itsesäätelyn kehitystä voi tukea vastaamalla vauvan tarpeisiin, ja esimerkiksi rinnalle nukuttaminen on yksi helppo ja luonteva tapa tarjota turvaa ja hoivaa vauvalle. Koko elämää ajatellen rinnalle nukuttaminen voikin siis olla tehokkaampi tapa opettaa lapselle itsenäistä nukahtamista kuin varhainen unikouluttaminen.

Kun lapsi kasvaa, oppii hän aivojen kypsymisen myötä uusia tapoja rauhoitella itseään ja nukahtaa. Samalla rinnalle nukahtaminen jää yhtä luontevasti pois kuin ryömiminen jää pois kävelytaidon kypsyessä. Koska osalla lapsista tämä kehitys tapahtuu hitaammin, eivät kaikki vanhemmat syystä tai toisesta voi odottaa rinnalle nukahtamisen loppumista, ja onkin täysin sallittua harjoitella vauvan kanssa muitakin tapoja nukahtaa, jos se sopii perheen tilanteeseen. Nämä tavat voi ottaa käyttöön joko rinnalle nukuttamisen tilalle tai sen oheen vaihtoehdoiksi. Kaikkien vanhempien ei kuitenkaan tarvitse varmuuden vuoksi vältellä rinnalle nukahtamista vauvaiässä siksi, että osa taaperoista ei vielä parin-kolmen vuoden iässä ole itse valmiita luopumaan siitä ja se voi osalle vanhemmista tuntua raskaalta. Voi hyvin olla, että vauva lopettaa rinnalle nukahtamisen jo paljon ennen kuin vanhempi itse sitä toivoisi. Tai voi olla, että vauhdikkaan, tahtoikäisen kolmevuotiaan kanssa rinnalle nukuttaminen on edelleen myös vanhemman mielestä erinomaisen toimiva keino rauhoittaa lapsi nopeasti unille. 

”Jatkoin lapsentahtista imetystä, kun palasin töihin esikoiseni ollessa hieman alle vuoden ikäinen. Itse nukutin vauvan aina rinnalle sekä päivä- että yöunille ja imetin myös öisin vauvan heräillessä. Hoitovapaalla olleen puolisoni kanssa vauva nukahti alusta asti helposti vieressä pötkötellen.”

Rinnalle nukuttaminen on yksi tapa lisätä imetyskertojen määrää. Erityisesti isompi vauva ja taapero malttaa usein rauhoittua rinnalle paremmin juuri ilta- ja yöaikaan, kun hän hakee vanhemmalta turvaa ja lohtua. Kun imetystä ei keskeytetä siksi, että varotaan lapsen nukahtamista, ehtii lapsi saada enemmän maitoa kuin silloin, jos rinta otetaan pois lapsen vielä valvoessa. Mikäli lapsi ei päivällä malta pysähtyä rinnalle, voivat pitkät ilta- ja yöimetykset turvata maidonsaantia, mikä on merkityksellistä erityisesti alle yksivuotiaan ravitsemuksen näkökulmasta. Jos vanhempi haluaa tässä vaiheessa luopua rinnalle nukuttamisesta, voi samaan pyrkiä unisyöttöjen avulla. Vaikka nämä ovat erinomaisen hyvä keino lisätä imetettävän saamaa maitomäärää, saattaa hereillä rinnalle hakeutuva ja siihen nukahtava lapsi jaksaa syödä tehokkaammin kuin sikeän unen aikana rinnalle houkuteltu lapsi. Tämä pätee erityisesti isompiin vauvoihin ja taaperoihin. Ihan pienen vauvan kanssa on tärkeää varmistaa, ettei hän nukahda rinnalle liian nopeasti esimerkiksi siksi, että hän on liian niukan maidonsaannin vuoksi turhan unelias.

Yksi rinnalle nukuttamiseen liitetty haaste on, että se on sidoksissa vain yhteen ihmiseen – imettävään vanhempaan. Lapsen temperamentista riippuu, miten helppoa tai vaikeaa hänen on nukahtaa muilla tavoin, jos hän on tottunut nukahtamaan rinnalle. Tyypillisemmin vauvaikäinen saattaa kaivata rinnan tuomaa turvaa ja on myös taaperoa riippuvaisempi sen tarjoamasta ravinnosta. Samoin erilaiset kehitysvaiheet, kuten eroahdistuksen voimakkaammat aallot 1-2 ikävuoden välillä, hampaiden puhkeamiset tai sairastelut voivat vaikuttaa siihen, miten lapsi hyväksyy muita tapoja nukahtaa. Kuitenkin jo vuoden ikää lähestyvä vauva ymmärtää yleensä hyvin, kuka läheisistä aikuisista tarjoaa rintaa ja oppii rauhoittumaan unille muilla tavoin esimerkiksi ollessaan hoidossa tai ei-imettävän vanhemman kanssa. Tämä tapahtuu usein luonnostaan ja helposti, vaikka temperamenttierot ja kehityskaudet voivat osalla hidastaa prosessia. Rinnalle nukuttaminen ei siis estä lasta oppimasta muita tapoja rauhoittua unille ja tämä oppiminen voi tapahtua myös aivan itsestään sen kummemmin etukäteen asiaa harjoittelematta.

Kulttuurisidonnaisten tekijöiden ohella yksi syy rinnalle nukuttamiseen liittyviin myytteihin voi olla, että keskimäärin aiheesta puhuvilla ihmisillä on melko vähän tietoa imetyksestä. Jos tieto imetyksen lainalaisuuksista ja ihmisen luontaisesta vieroittumisiästä on puutteellista, saatetaan rinnalle nukahtamista virheellisesti pitää jopa epänormaalina käytöksenä tai opittuna tapana.

”En ole koskaan nukkunut niin hyvin kuin vauvavuosien aikana. Ennen lapsia minun oli usein vaikeaa rauhoittua nukkumaan ja saatoin pyöriä sängyssä aamuyöhön asti. On suorastaan taikaa, miten nopeasti nukahdan, kun alan imettää vauvaani perhepedissä.”

Rinnalle nukuttaminen on parhaimmillaan vanhemmuutta helpottava ja ihana konsti, jonka avulla sekä vauva että imettävä vanhempi voivat nukahtaa nopeammin ja sikeämmin. Rinnalle nukuttaminen toimii sekä illalla nukahtaessa että apuna yöherätyksiin, joita pienillä lapsilla tyypillisesti esiintyy ruokintatavasta riippumatta. Sen ei myöskään tarvitse tapahtua pimeässä huoneessa hiljaa maaten tai paikallaan tuolissa istuen. Vauvan voi nukuttaa rinnalle päivällä kantoliinan avulla tai illalla television äärellä. Rinnalle nukuttaminen tarjoaa siis erinomaisen tavan nukuttaa lapsi helposti ajasta ja paikasta riippumatta. Se voi auttaa myös vanhempaa nukkumaan paremmin, kun imetyksen aikana ei tarvitse väkisin pitää itseään hereillä, jotta osaisi irrottaa lapsen rinnalta ennen kuin tämä vaipuu sikeään uneen. Mikäli turvallinen perhepeti on vaihtoehto, voi imettävä vanhempi itse nukkua jopa kokonaisia öitä jo vastasyntyneen kanssa, kun imetys voi tapahtua luonnostaan nukkumisen ohessa. Silloin saa myös hyödynnettyä itse kaikkein tehokkaimmin imetykseen liittyvän hormonitoiminnan rentouttavaa vaikutusta.

”Nukutin ensimmäistä ja toista vauvaani rinnalle. Sitten sain kolmannen lapsen, joka ei koskaan suostunut nukahtamaan rinnalle. Hänen nukuttamisensa oli suorastaan kamalan hankalaa ja työlästä verrattuna kahteen isompaan vauvaan!”

Imetys on ihanaa läheisyyttä lapsen kanssa, ja monet vanhemmat kokevat rinnalle nukuttamisen miellyttävänä ja onnellisena hetkenä. Niin kauan kuin rinnalle nukuttaminen tuntuu hyvältä ja omassa perheessä toimivalta tavalta, sitä saa huoletta jatkaa. Lapsen tarpeisiin vastaamisesta ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, vaan päinvastoin siitä on lupa nauttia.

 ”Rinnalle nukuttaminen tuntuu ihanalta ja oikealta – kuinka helppo tapa tarjota lapselle turvaa ja rakkautta.”