Pulkkisen (2022) mukaan vanhemmuuskeskustelussa keskitytään paljon vanhempien jaksamiseen, vaikka voisi puhua enemmän lasten tarpeista. Siksi aloitan tähän kysymykseen vastaamisen lasten tarpeista ja päädyn vasta sen jälkeen vanhempaan.
Tällä hetkellä vallalla on lapsilähtöinen kasvatus, jossa nähdään tärkeäksi lapsen tarpeisiin vastaaminen. Itsemääräämisteorian mukaan luokitellaan kolme synnynnäistä psykologista tarvetta lapselle: yhteenkuuluvuus, kyvykkyys ja autonomian tarve.
Yhteenkuuluvuuden tarpeeseen vanhemmat voivat vastata lämmöllä, rakkaudella ja kiintymystä osoittamalla. Tarve toteutuu esimerkiksi vanhempien osoittaessa herkkyyttä lapsen avunpyynnöille ja lohduttaessa pahan olon lievittämiseksi. Tarve ei toteudu tilanteessa, jossa vanhemmat torjuvat tarpeen olemalla kylmiä, etäisiä ja välinpitämättömiä vuorovaikutuksessa lapsen kanssa.
Lasten kyvykkyyden tarve tarkoittaa tunnetta osaamisesta ja kyvystä saavuttaa päämääriä. Vanhemmat vastaavat kyvykkyyden tarpeeseen kun he luovat toimintaan struktuureja eli rakenteita. Tämä tarkoittaa, että he ilmoittivat selkeästi odotuksensa lasten käyttäytymiselle ja perustelevat rajoituksensa. Kyvykkyyden tarvetta mitätöidään kaaoksella eli tällöin vanhemmat ovat joko arvaamattomia tai epäselviä lasten käyttäytymistä koskevissa odotuksissa. Esimerkiksi vanhemmat voivat esittää jatkuvasti kritiikkiä lapsensa suorituksista tai säännöt voivat olla äärimmäisen epäselviä.
Lasten tarve autonomiaan tarkoittaa psykologista vapautta ja aitoa kokemusta siitä, että voi päättää omasta käyttäytymisestään ja valinnoistaan. Autonomian tarpeeseen vanhemmat vastaavat rohkaisemalla itsenäisyyteen. Vanhemmat myös hyväksyvät lastensa näkökulman, tarjoavat vaihtoehtoja ja rohkaisevat aloitteellisuuteen. Säännöistä sovitaan järkevin perustein demokraattisessa ilmapiirissä. Autonomian tarvetta mitätöidään painostamalla, tungettelemalla ja manipuloimalla. Häpeän ja syyllisyyden tunteen herättäminen taikka pakkokeinot ja uhkailu estävät lasten itsenäisyyden kokemuksen muodostumisen.
Kun lapsilähtöisyyden ulottuvuudet eli yhteenkuuluvuuden, kyvykkyyden ja autonomian tarpeet täyttyvät lapsi saa vanhempien toiminnasta kolmisäikeisen kokemuksen: minulla on, minä osaan ja minä olen. Lapsen tarpeiden ymmärtäminen vaatii vanhemmalta mentalisaatiota eli pyrkimystä ymmärtää lapsen käyttäytymisen taustalla olevaa mieltä. (Pulkkinen 2022)
Pöyhönen ja Livingston (2023) ovat tiivistäneet lapsen tarpeet kuuteen kohtaan ja kertovat ”Hyvän vanhemman salaisuus” kirjassaan luvun verran siitä, miten lapsen tarpeisiin voi vastata. Lasten tarpeita ovat heidän mukaansa:
1) Kehotarpeet – Kehossani on hyvä olo
2) Turvatarve – Olen turvassa
3) Yhteystarve – Olen rakas
4) Arvostustarve – Olen arvokas
5) Itsenäisyystarve – Minulla on vaikutusvaltaa elämääni
6) Yhteisöllisyys tarve – Kuulun johonkin
Nykyisin vanhemmuus nähdään prosessina, jossa myös vanhemmat kehittyvät ja kasvavat. Vanhemmalla on vastuu turvata lapsen hyvinvointi ja tarpeet (Pulkkinen 2022). Lapsen saaminen on valtava muutos, joka laittaa prioriteetit ja aikaresurssit uusiksi perheessä. Vaikka yhteys ja suhde lapseen tuottaa suurta iloa ja rakkautta, tarvitsee aikuisen täyttää välillä omia tarpeitaan, jotta hän jaksaa huolehtia lapsen tarpeista. Vertauskuvin sanottuna tyhjästä kupista ei voi kaataa. Lapsen tarpeista huolehtiminen täyttää helposti vauva- ja pikkulapsivaiheessa kaikki vuorokauden tunnit. Vanhemman onkin kyettävä usein samaan aikaan täyttämään omat tarpeensa ja huolehtimaan lapsen tarpeista. Yksinkertaistetusti voisi antaa ohjeen: ovathan aiemmin esitellyt lasten tarpeet täyttyneet myös itseltäsi. Tämähän ei tietenkään ratkaise kaikkia tarpeita, sillä aikuisen tarpeet ovat hieman monimutkaisempia kuin lapsen, varsinkin jos kehomielemme on jo erkaantunut siitä, mitä oikeastaan tarvitsemme ja haluamme.
Kauppilan (2018) mukaan vastaus lapsen tarpeisiin vastaamisesta itseään unohtamatta on tietoisessa vanhemmuudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhempi pyrkii olemaan läsnä tässä hetkessä ja huomaamaan omat reaktionsa, ajatuksensa ja motiivinsa. Vanhempi pystyy olemaan tietoinen samaan aikaan sekä itsessään vaikuttavista tunteista ja tarpeista että pitämään mielessään lapsen käytöksen takana vaikuttavat aikomukset ja tarpeet. Tietoista vanhemmuutta on reflektoida eli arvioida omaa vanhemmuuttaan ja pohtia, mistä omat reaktiot kumpuavat. Kauppilan (2018) mukaan tietoista vanhemmuutta voi opetella harjoittelemalla läsnäoloa mindfulness-harjoituksilla, harjoittamalla itsemyötätuntoa ja opettelemalla vuorovaikutustaitoja. Kauppilan kirjassa Huomaa hetki perheessä hän esittelee nerokkaan HETKI -menetelmän.
Huomaa tarkoittaa, että pysähtyy huomaamaan hetken, jolloin tunnekuohu on iskemässä. Tämä pienen pieni muutaman sekunnin pysähtyminen on tärkeä, sillä silloin voi valita oman reaktionsa. Aluksi jo omien tunteidensa ja tarpeidensa huomaaminen vaatii opettelua.
Erota muistuttaa erottelemaan sitä, mitä tilanteessa todella tapahtuu. Usein stressaavassa tilanteessa sekoitamme toisen tarpeet omiimme. Vanhempi voi opetella tunnistamaan, mitkä tunteet ja tarpeet ovat hänen omiaan tässä hetkessä ja mitkä tulevat muilta.
Tunne neuvoo vanhempaa siirtämään huomion laukkaavista ajatuksistaan tunnustelemaan kehoa. Ottamalla vakaan asennon vahvistat turvallisuuden tunnetta ja kiinnittämällä huomion hengitykseen voit rauhoittaa mieltä.
Kuuntele sisältää kaksi vaihetta: kuuntele omia tarpeitasi ja osoita itsellesi itsemyötätuntoa sekä kuuntele lapsen tunteita ja osoita hänelle myötätuntoa.
Kun vanhempi on tullut tietoiseksi omista ja lapsen tunteista voi hän valita tavan, jolla ilmaisee toiveen, mielipiteen tai pyynnön. Tämä kannattaa tehdä minä-muodossa. Minä-viesti on vastuullinen ja selkeä viesti. Tästä enemmän seuraavan blogin kysymyksen parissa.
On hyvin tärkeää pohtia sitä, miten pystyy huolehtimaan toisen tarpeista säilyttäen samalla itsensä. Välillä on syytä pysähtyä pohtimaan omia rajojaan, kuunnella kuormittuneisuuttaan ja keksiä päiviin pieniä kuormituksen purkuhetkiä. Toisinaan voi olla, että on paikallaan pyytää lisäapua perheelle, jotta vanhemmat saisivat hetken omaa tai yhteistä aikaa. Joskus vertaistuki samanlaisessa vaiheessa olevan vanhemman kanssa on kultaa. Toisinaan vanhempi voi tutkiskella tarkemmin omia tarpeitaan vaikka kirjoittaen. On tärkeää, että vanhemmalla on arjessaan jotain, missä kokee onnistumisia, virtaavuutta, iloa ja tunteiden purkumahdollisuuksia. Toisille se voi olla esimerkiksi laulamista lapsen kanssa tai perheen yhteinen metsäretki ja toiselle kuntosalilla yksin käyminen. Monihenkisen perheen monenlaisten tarpeiden yhteensovittaminen on aikamoinen palapeli ja arjessa, tarvitaankin toimivia vuorovaikutustaitoja.
– Pia Kosonen –
- Kauppila, E. 2018. Huomaa hetki perheessä: Vanhemman tunnetaitokirja. Viisas Elämä.
- Kauppila, E. 2018. Ihana perhe. Tietoisen vanhemmuuden ABC. Viisas Elämä.
- Pulkkinen, L. 2022. Lapsen hyvinvointi alkaa kodista. PS-Kustannus.
- Pöyhönen, J. & Livingston, H. 2023. Hyvän vanhemman salaisuus. Tuuma-kustannus.
Julkaistu 5/2023.
