Dynamiikka tarkoittaa fysiikassa liikkeen ja sitä aiheuttavan voiman suhteita. Perhedynamiikalla tarkoitetaan perheen suhteiden voiman vaihtelua. Esimerkiksi millainen suhde perheenjäsenillä on toisiinsa, millaista arkea he viettävät, kuinka perheenjäsenet toimivat keskenään ja kuinka he jakavat vastuun asioista. Perhedynamiikka muuttuu joka kerta, kun perhesuhteet muuttuvat. Ensimmäisen lapsen syntyminen on suuri mullistus vanhemmaksi kasvamisessa. Yhtälailla perhedynamiikka muuttuu jokaisen vauvan kohdalla. Jokainen uusi ihminen tuo jotain uutta vuorovaikutuksen suhteisiin. Lapsen saamisen lisäksi perhedynamiikkaa voivat muuttaa monenlaiset elämäntapahtumat ja kriisit esimerkiksi ero, uusi rakkaus, uusperheen perustaminen, perheenjäsenen vakava sairaus ja lapsen kotoa muutto.
Marianna Savio tutki vauvaperheen dynamiikkaa vauvan ensimmäisen elinvuoden aikana. Väitöskirja, joka ilmestyi vuonna 2017, oli monimenetelmäinen tapaustutkimus perhesuhteista ja vuorovaikutuksesta. Tässä tekstissä tiivistän väitöskirjan sisällön, jotta sinäkin voit saada toimivampaa perhedynamiikka.
Väitöskirjan tutkimukseen osallistui seitsemän perhettä, joissa oli mukana sekä ensimmäisen lapsen saavia pariskuntia että useampilapsisia perheitä. Tutkittavien elämään mahtui vuoden aikana monenlaisia tapahtumia vauvan saamisen lisäksi. Perheiden elämään tuli suuria kriisejä, kuten ero sekä vanhemman vakava sairastuminen. Tutkijan mielenkiinto vauvaperheen dynamiikkaan nousi hänen työstään sairaalamaailmassa sekä siitä, miten tukipalvelut voisivat tukea paremmin erityisesti vauvaperheitä. Vauvavuosi voi synnyttää perheessä erityisen tuen tarpeen ja apua saatetaan tarvita myös viranomaistaholta. Tästä syystä olisi tärkeää, että perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon sekä sosiaalihuollon työntekijät osaisivat ottaa huomioon koko perheen dynamiikan.
Savion väitöskirjan tietopohja tarkastelee perheen vuorovaikutussuhteita. Perheen kulttuuri ja toimintatavat ovat kunkin perheen omat ja itsensä luomat. Mikäli perheen toimintamallit ovat toimivia ja vanhemmat ovat niihin tyytyväisiä, edistää perheympäristö lasten positiivista kasvua ja kehitystä. Jo Yrjö Alanen on kirjoittanut vuonna 1970, että tervettä perhettä määrittävät esimerkiksi seuraavat elämänalueet: puolisoiden keskinäinen suhde tyydyttää heitä, lapsia kohtaan osoitetaan riittävää lämpöä ja ymmärrystä ja lapsilla on mahdollisuus ilmaista omia toiveitaan ilman liiallisia rajoituksia sekä perheen sisäiset ristiriidat myönnetään useammin kuin kielletään. Mielestäni tässä kuvailtu terveen perheen määritelmä kuulostaa perheeltä, jossa käytetään rakentavan vuorovaikutuksen keinoja ja lempeää kasvatusta.
Perhedynamiikan toimivuus tulee ilmi väitöskirjassa esitellyn tutkimusperinteen mukaan seuraavilla alueilla: johtajuus, perheen rajat, tunnereaktiot ja kommunikaatio. Voit pohtia oman perheesi toimivuutta seuraavien kysymysten äärellä.
- Johtajuus: Miten vahvasti vanhemmat ovat keskenään liittoutuneet? Kuinka vanhempien yhteistyö sujuu? Kuinka hyvin heidän roolinsa täydentävät toisiaan? Miten vanhemmat käyttävät valtaa?
- Perheen rajat: Miten perheenjäsenet osaavat määritellä rajansa ja viestiä rajoistaan? Minkälaisia ovat sukupolvien väliset rajat perheen sisällä? Minkälaiset ovat perheen tukiverkostot? Minkälaista on yhteistyö vanhempien ja isovanhempien välillä?
- Tunnereaktiot: Miten perheessä ilmaistaan tunteita? Minkälainen tunteiden sietokyky perheessä on? Miten yhteys palautetaan riitelyn jälkeen? Minkälaisia ovat perheen yhteiset tunnekokemukset?
- Kommunikaatio: Miten perheessä vastataan toisten viesteihin ja aloitteisiin? Kuinka yhdenmukaista sanallinen ja sanaton viestintä on? (Tutkimusten mukaan lapsi hämmentyy sanattoman ja sanallisen viestin ristiriidasta.) Miten tehtäviä jaetaan ja kuinka niistä onnistutaan kommunikoimaan? Miten tavoitteita saavutetaan yhdessä? Minkälaista on lapsen hoiva ja käytöksen ohjailu?
Perheen elämänkaaren näkökulmasta ensimmäisen lapsen syntyessä vanhempien erityinen kehityshaaste on säilyttää parisuhteessa intimiteetti samalla, kun he vastaavat lapsen tarpeisiin. Vanhempien tehtävänä on myös sopeutua uuteen rooliinsa ja vastuuseen kaikkine muutoksineen. Vanhempien tehtävänä on rakastaa lasta, hyväksyä lapsen riippuvuus ja lapsen tunnepitoiset vastaukset vanhempien viesteihin. Lapsen kehitystehtävänä on kiinnittyä vanhempiinsa ja oppia perheen säännöt: erityisesti sosiaalinen ja emotionaalinen käyttäytyminen.
Tutkimuksen vanhemmat puhuivat lapsen sekä perheen tuottamasta ilosta ja ihanuudesta. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella jaettu ilo perheessä tukee lapsen psyykkistä kehitystä. Tapaustutkimus osoitti, että ulkoisesti ongelmattomissa perheissä saattoi olla pulmia vanhempien kommunikaatiossa ja työnjaossa. Lapsen syntymän jälkeen väistämättömissä pulmissa, parisuhteen ongelmien sietämisessä ja niistä ylipääsemisessä oli oleellista, että synnyttäjä tunsi saavansa tukea puolisoltaan. Ensimmäiset kuukaudet vauvan syntymän jälkeen ovat usein fyysisesti haastavia. Psyykkisesti aika voi olla kahtia jakautunutta; toisissa perheissä ilon ja yhteenkuuluvuuden aikaa, kun taas toisten perheiden kokemusta väritti synnytyksen jälkeinen masennus tai muut haasteet. Psyykkisissä haasteissa merkittäväksi perheen yhteenkuuluvuuden kannalta nousi se, kuinka puolisot pystyivät jakamaan vauvan hoitoa ja antamaan tukea toisilleen.
Monet tutkimuksen äidit kokivat vanhemmuuden olevan haastavaa. Osa äideistä suoritti äitiyttä toisen vanhemman osallisuuden kustannuksella. Äitien valta ja vaikutus koko perheen hyvinvointiin oli merkittävä. Tutkituissa perheissä toisella vanhemmalla oli halu olla läsnä lapsilleen ja heidän suhteensa lapsiin oli aktiivinen. Toimivan perhedynamiikan kannalta on siis hyvin merkittävää, minkälaiseksi perheen työnjako muodostuu, saavatko puolisot toisiltaan tukea tiukassa paikassa ja miten hyvin vanhemmat kommunikoivat näistä asioista toisilleen.
Tutkimuksen tuloksissa nousi esiin, että vauvaperheiden parisuhteen laadulla oli merkittävä vaikutus vauvavuotena. Hankalinta parisuhteessa oli vauvan ollessa puolivuotias. Tällöin perheillä oli eniten pulmia parisuhteessa, vanhemmuudessa ja lapseen liittyvissä mielikuvissa. Mikäli parisuhteen vaikeudet hellittivät myöhemmin tulivat mielikuvat lapsesta myös positiivisemmiksi. Mikäli perheen vaikeudet jatkuivat vanhemmat olivat harkinneet eroa tai päätyneet eroon. Tutkimuksessa pariskunnat kokivat, että heidän oli vaikea puhua tunteistaan toisilleen ja tämä vaikeutti kommunikaatiota. Rakentavan vuorovaikutuksen opettelu ja omien tunteiden ilmaisu selkeästi on siis hyvin tärkeää perheen toimivuudelle.
Väitöskirja suosittelee tukemaan koko perheen hyvinvointia ja ottamaan parisuhteen keskusteluun myös vauvavuonna. Tämän vuoden lempeän kasvatuksen teemaviikko huipentuu lauantaina aikuisten välisiin suhteisiin ja pääsemme kuulemaan luennon parisuhteen yhteydestä. Klikkaa itsesi mukaan Eevi Vuoriston parisuhde etäluennolle.
– Pia Kosonen –
Savio, M. 2017. Vauvaperheen perhedynamiikka: Monimenetelmäinen tapaustutkimus perhesuhteista ja vuorovaikutuksesta lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Jyväskylän yliopisto.
Julkaistu 5/2023.
