Tunnekortit, -kirjat, -pelit, -webinaarit ja -oppaat ovat vallanneet markkinat ja harva meistä on pystynyt ohittamaan tunnetaitoihin liittyviä otsikoita viime vuosina. Tunnetaitoihin liittyvää materiaalia on nykyään laajasti saatavilla, mutta niiden painotus tuntuu olevan enemmän lapsiin ja nuoriin, vaikka tunnetaitoja voi kehittää missä iässä tahansa. Tunnetaidot kehittyvät nimenomaan vuorovaikutuksessa ja mallin kautta ja tämän vuoksi myös meidän aikuisten on hyvä olla sinut omien tunteidemme kanssa. Itse näin 80-luvun alussa syntyneenä ei tunnetaitojen opettelu ole varsinaisesti ollut vielä kovinkaan valtavirtaa ja materiaalia en muista olleen koulussakaan aiheen tiimoilta. Silloinen kokemukseni on, että lasten tuli olla reippaita, mutta kuitenkin mahdollisimman näkymättömiä ja kuulumattomia, eli tunteiden, etenkin negatiivisten näyttämistä, ei pidetty hyvänä käytöksenä.
Tunteiden avulla me ihmiset tulkitsemme jatkuvasti ympäröivää maailmaa. Tunteet rakentavat myös pohjan arvomaailmallemme sekä sille, mikä meille on tärkeää. Koska tunnetaidot auttavat meitä vuorovaikutuksessa muiden kanssa, on tunteita hyvä oppia näyttämään, ymmärtämään ja tarvittaessa hallitsemaan. Filosofi ja kasvatustieteilijä Tapio Puolimatka (2011, 44) näkee tunnekasvatuksen keskeisinä tehtävinä juuri tunteiden tunnistamisen, hallinnan sekä ilmaisun. Kasvattajan roolina onkin antaa lapselle tilaa kokea ja tiedostaa monipuolisesti erilaisia tunteita. (Puolimatka 2011, 44–45.) Puolimatkan (2011) mukaan teoreetikot kiistelevät siitä, voidaanko kasvatuksella ohjata tunteita. Vallalla olevan käsityksen mukaan tunteisiin ei suoranaisesti voida vaikuttaa, mutta kasvatuksella koetaan olevan merkittävä yhteys tunteiden tunnistamiseen ja ilmaisuun. Jotta tunnekasvatusta voi toteuttaa, tulee kasvattajan olla tietoinen tunne-elämästä ja sen peruspiirteistä. (Puolimatka 2011, 42, 45.) Temperamenttia ja persoonallisuutta ei voi kasvatuksellisesti muuttaa toisenlaiseksi, mutta kasvatuksellisilla keinoilla voi kyllä tukea lapsen ja nuoren sosioemotionaalista kehitystä siten, että lapsi tai nuori oppii ilmaisemaan itseään sekä huomioimaan toiset sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla (Ahonen 2017, 17).
Vuorovaikutuksen lisäksi tunnetaitoja tarvitaan niin omien kuin toistenkin tunteiden hahmottamiseen. Jokapäiväiset päätökset sekä ajatukset perustuvat juuri tunnetaitoihin. Ihmisen kuvataan voivan paremmin, kun hän saa vapaasti näyttää, kokea sekä vastaanottaa erilaisia tunteita. (Peltonen & Kullberg 2005.) Tunteet tehostavat toimintaamme sekä toimivat viestikanavana ihmisten välillä. Keltikangas-Järvinen (2009, 73) jakaa tunteisiin liittyvän toiminnan kolmeen ilmentymään. Nämä ovat tunteiden kokeminen tai tunteminen, tunteiden ilmaiseminen ja tunteiden herääminen.
Tunnetaitojen opettelu alkaa jo vauvana
Tunteet ovat lapsen ensimmäinen kieli. Ne näkyvät suoraan pienen ihmisen ilmeissä, äänessä ja kehossa. Niiden voimalla hän turvaa ravinnonsaantinsa ja läheisyyden hoitajiinsa.
(Huttu & Heikkinen 2017, 36)
Ihmisen persoonallisuus kehittyy perimän ja sikiöajan perusteella ja on riippumaton oppimisesta ja kokemuksista (Keltikangas-Järvinen 2009, 28–29). Liisa Keltikangas-Järvinen (2009, 30) määrittelee temperamentin tarkoittavan ihmisen synnynnäistä valmiutta reagoida tietyllä tavalla ympäristön ärsykkeisiin tai toimia tietyllä tyylillä. Temperamentin avulla ei saada tietää ihmisen suorituksen tasoa vaan, temperamentti kertoo, miten ihminen hoitaa asioita ja reagoi ympäristöön. Temperamentti säätelee myös reagointia ihmisen omiin sisäisiin tiloihin. Esimerkiksi väsymys vaikuttaa ihmisiin eri tavalla, toiset tulevat ärtyneeksi, toisiin se ei taas vaikuta mitenkään (Keltikangas-Järvinen 2009, 49–50.). Temperamentti on myös yhteydessä ihmisen ongelmanratkaisustrategioihin ja turhautumiskynnykseen (Keltikangas-Järvinen 2009, 62).
Ihmisen sosioemotionaalinen kehitys alkaa heti vauvan synnyttyä vuorovaikutuksessa häntä hoivaaviin aikuisiin (Ahonen 2017, 17). Koska vastasyntynyt ei tiedosta tunteitaan, tarvitsee hän aina aikuista tyynnyttämään voimakkaissa tunnetiloissa. Pienellä lapsella ei ole vielä kykyä sietää niitä kuin hyvin pienissä määrissä. Vauvaa ei tulekaan jättää yksin selviytymään näistä tunnetiloista, sillä jo silloin hän ottaa ensi askeleensa tunteiden tukahduttamisessa. Kun aikuinen auttaa vauvaa, uskaltaa tämä jatkossakin näyttää tunteensa ja olla vuorovaikutuksessa turvallisen ihmisen seurassa. Vauvan tunteiden säätely kulkee aluksi pitkälti kahden ääripään, mielipahan ja mielihyvän, välissä, sillä hänen aivokuorensa tunnealueet eivät vielä toimi. (Huttu & Heikkinen 2017, 36.)
Kun näkee oman lapsensa ensimmäisen hymyn, tuntuu se useimmista meistä mielettömän hienolta ja aivan kuin olisi saanut vauvaan aivan uudenlaisen kontaktin. Jokeltelulla ja hymyllä onkin tärkeä merkitys vauvan kehityksessä, sillä niiden avulla lapsi oppii sanatonta viestintää. Lapsen tapa kiinnittyä vanhempiinsa tulee esille siinä, miten hän pystyy käsittelemään hoivaajistaan eroon joutumista sekä sen aikaan saamia tunnetiloja. Kiintymyssuhdeteoriassa painotetaan vanhemman/hoivaajan emotionaalista saatavilla oloa, hänen taitoaan reagoida tunnetasolla lapsen myönteisiin ja kielteisiin tunteisiin. Vanhemman/hoivaajan emotionaalinen läsnäolo ja kannustus vahvistavat lapsen turvallisuuden tunnetta ja rohkaisevat häntä tutkimaan ympäristöään myös stressaavissa tilanteissa. (Biringen & Easterbrooks, 2012).
Taaperonkin on vielä vaikea säädellä tunteitaan
Koska pienen lapsen etuotsalohko on vielä kypsymätön näkyvät hänen tunteensa voimakkaasti, sillä lapset eivät erota tunnetta sen ilmaisusta. Tämän vuoksi lapsen tunteen hyväksyminen on tärkeää, ettei hän opi siihen, että tunteet pitää piilottaa. Tunteethan eivät itsessään ole hyviä tai pahoja eli niitä ei saa pois lapsesta torumalla tai sättimällä. (Huttu & Heikkinen 2017, 42.) Leikki-ikäisen ja alakoululaisenkin on vielä erittäin vaikea tunnistaa, ilmaista sekä säädellä tunteitaan ja vanhemman tuki näissä tilanteissa onkin erittäin tärkeää. Tunteen säätelyyn apuja voi antaa lapselle esimerkiksi tunteen nimeämisellä, hengitysharjoituksella, kehon tuntoaisteihin keskittymisellä tai ihan vain kosketuksella. Tunteiden tunnistaminen vaatii tunne-kehoyhteyttä, sillä tunteet ovat kehossamme. Tämän vuoksi tunteen tunnistamiseen tarvitaan taito ymmärtää tunnesanoja sekä taito yhdistää ne tunneaistimukseen.
Jokainen aikuinenkin tietää, että vaikeiden tunteiden sietäminen on hankalaa myös useimmille meistä. Näissä tilanteissa onkin erittäin tärkeää tukea lasta, jotta hän oppii toimimaan oikein myöhemmin. Usein pettymys syntyy, kun asiat eivät suju suunnitelmien mukaisesti. Vanhemmat voivat ennakoida ja auttaa lasta tai nuorta varautumaan tämänlaisiin tilanteisiin. Esimerkiksi toteamalla: ”Tuo onkin todella haastava tehtävä ja voi olla, että se ei heti onnistu, mutta voit aina yrittää uudestaan”. (Livingston & Pöyhönen 2013.) Tunteiden säätely tuleekin pitkälti kokemuksien kautta ja tähän juuri tarvitaan turvallista vuorovaikutusta. Turvallinen ilmapiiri opettaa lasta ilmaisemaan erilaisia tunteita ja toimimaan niiden kanssa niin ettei esimerkiksi vihan tunteen tullessa esiin loukkaa muita.
Lapsi tarvitsee paljon vanhemman tukea tunnetaitojen kehittymiseen
Iän myötä ihmisen itsesäätelytaidot kehittyvät ja tätä kautta tunteiden säätely lisääntyy. Onkin erittäin tärkeää, että ihminen osaa tuntea sekä jäsentää omia tunteitaan. Tunnetaitojen kehittyminen alkaa tunteiden tunnistamisella, joka johtaa tunteiden nimeämiseen sekä niiden pohjalta toimimiseen. (Väestöliitto 2018.) Nuoren ja lapsen tunne on aina otettava tosissaan, vaikka se varmasti monesti turhauttaa tai aiheuttaa ikävän tunteen myös meille aikuisille. Raivo tai viha voi juuri sillä hetkellä olla lapsen maailmassa suuri juttu, vaikkei se vanhemmista siltä tuntuisikaan. Läsnäolo, kuuntelu ja tuen tarjoaminen saavat lapsen kokemaan tulleensa ymmärretyksi ja se on asia, mitä jokainen lapsi janoaa iästä riippumatta. Nuoren itsetunnon kehityksen tukeminen on tärkeää, sillä omien tunteiden ymmärtäminen ja niiden salliminen lisäävät itsemyötätuntoa. Itsemyötätunto taas auttaa meitä suhtautumaan itseemme lempeästi ja armollisesti myös epäonnistumisen hetkinä. Itse vanhempana edelleen opettelen kykyä tunnistaa, käsitellä sekä ilmaista tunteitani, sillä niiden avulla omien rajojen pitäminen, itsensä kunnioittaminen ja toisten ihmisten kanssa toimiminen on huomattavasti helpompaa ja antoisampaa.
– Mia Nieminen –
Julkaistu 5/2024.
- Ahonen, L. 2017. Haastavat kasvatustilanteet. Lämpimän vuorovaikutuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.
- Biringen, Z. & Easterbrooks, A. N. (2012). The integration of emotional availability into a developmental psychopathology framework: Reflections of the special section and future directions. Development and Psychopathology, 24, 1–8.
- Cacciatore, R. 2007. Aggression portaat. Opetusmateriaali kouluille. Vammalan kirjapaino oy.
- Huttu, T. & Heikkinen, K. 2017. Pää edellä- näin tuet lapsesi aivojen kehitystä. Helsinki. WSOY.
- Keltikangas-Järvinen, L. 2009. Temperamentti – persoonallisuuden biologinen selkäranka. Teoksessa: Meitä on moneksi. Persoonallisuuden psykologiset perusteet. Jyväskylä: PS-kustannus.
- Kullberg, T. & Peltonen, A. 2005. Tunnemuksu: tunnetaitoja perheille ja kasvattajille. Lasten keskus.
- Livingston, H. & Pöyhönen, J. 2018. Lapsennimi. Tunnetaidot. Miten harjoitella pettymysten sietämistä. Viitattu 20.4.2024.
- Nurmi, P. 2013. Lapsen ja nuoren viha. Jyväskylä: PS- kustannus.
- Puolimatka, T. 2010. Kasvatuksen mahdollisuudet ja rajat: Minuuden rakentamisen filosofia. 2.painos. Ryttylä. Suunta–kirjat.
- Puolimatka, T. 2011. Kasvatus, arvot ja tunteet. 2.painos. Helsinki. Suunta-kirjat.
- Väestöliitto. 2018. Tunnetaidot. Viitattu 13.04.2024.
